Somevaari

Jukka Nuutinen Kauppa elää murroksessa. Kilpailu on kovaa myös päivittäistavaroissa kuten ruoka. Tapasin Kellokosken kyläkauppiaan, Jukka Nuutisen ja kyselin hiukan häneltä taustoja kauppiaaksi ryhtymisestä, kauppiaana olemisesta ja harrastuksistakin. Tässä tuo keskustelu haastattelun muodossa. -Miten tulit ryhtyneeksi kauppiaaksi? Ruokakeskolla toimiessani kiertelin kauppoja H elsingistä Joensuuhun,  tutustuin kauppiaisiin ja erilaisten myymälöiden henkilökuntiin. Tsiigailin erilaisia toimintamalleja, bongailin omasta mielestäni toimivimpia ja mietin miten niitä yhdistelisi. Tämän parin vuoden koulutusprojektin jälkeen päätös lähteä kauppiasyrittäjäksi oli sinetöity. -Mitä teit sitä ennen? Olen ollut ihan pienestä pitäen perheyrityksessä kaikessa mukana, yrittämisen hyvät (ja huonotkin) puolet tulivat tutuksi. Tämän jälkeen Ruokakeskon logistiikassa ja vaeltelevana kouluttajana kaupoissa. -Mitkä ovat kyläkaupan isoimmat haasteet suurten auto-markettien puris

Oivallinen ravintola Olin kuullut Fredin Kolmatta linjaa takaisin laulun lukemattomia kertoja, joten tiesin Oiva-nimisen ravintolan olemassaolosta. Laulussahan Oivan portsari saa takaisin lantin, jonka laulaja oli jäänyt velkaa.  Koskaan en ollut kuitenkaan käynyt tuossa kuuluisassa ravintolassa Kolmannen linjan ja Porthaninkadun kulmassa, joten oli jo aikakin nauttia siellä sunnuntaibrunssia, kun se remontin jälkeen avautui. Onneksi menimme ajoissa ja olimme varanneet pöydän. Puolen päivän tienoilla sisään alkoi suorastaan tulvia väkeä, ja kun katsoi brunssipöytää, ei yhtään ihmetellyt. Tarjonta oli monipuolista ja maukasta, kivasti etnisillä vivahteilla maustettuina. Pöydästä löytyi monenlaisia salaatteja ja lämmintä ruokaa, ja jälkiruokapöydästä valikoima suussasulavia herkkuja.  Seurueemme allergiset arvostivat sitä, että laktoosittomat, maidottomat ja gluteenittomat oli selvästi merkitty, ja tarjontaa oli kaikille. Usein juuri maidotonta ruokaa syövät jäävät

Lintumaailmassa on paljon hyviä visertäjiä. Satakieli lienee yksi rakastetuimmista. Twitterissäkin "viserretään". Siellä yksi seuratuimmista suomalaisista on Somevaari. Hän ei ehkä ole rakastetuimpien joukosssa, mutta kenties kiinnostavimpien kuitenkin. Miksi häntä muuten seurattaisiin niin paljon? Twitterin oman tilaston mukaan Somevaari tavoittaa noin 1,5 miljoonaa twitter-tiliä kuukaudessa. (elokuu 2016) Määrä on ollut kasvussa. (Tähän blogiin on koottu tunnetuimmat jutut Somevaarista) Keski-Uusimaa lehti jutussaan Somevaarista : "Miten   harmaapäinen eläkeläinen päihittää maailman suosituimpiin yhteistöpalveluihin kuuluvassa Twitterissä tavoittavuudessaan  kaikki suomalaiset poliitikot, pop-, ja urheilutähdet ja tv-kanavat?" Klikkaa ja lue tuo juttu tästä:  Eläkeläinen päihittää pääministerin ja Leijona-tähdetkin! Somevaari on myös yrittäjä. Hänen yrityksensä Aku News on Suomen Yrittäjät jäsen . Somevaari on Patentti ja rekisterihallituksen - 

Kellokosken vanhan ruukin kätköissä sijaitsevaan Kinuskillaan ei todellakaan eksy vahingossa. Paikka sijaitsee syrjässä jopa Kellokosken kylän valtaväylältä. Yrittäjä onkin tehnyt paikasta sellaisen, että se kannattaa etsiä. Vanhaa tehdasrakennusta ei myöskään ole yritetty väkisin saada näyttämään uudelta ja trendikkäältä: kalustus näyttää sieltä täältä haalitulta ja terassina toimii vanha raunio. Kinuskillan salaisuus piilee omassa leipomossa ja konditoriassa. Kakkutiski on niin kutsuva, että sen ohi on todella vaikea mennä. Myös lounaat ja varsinkin lauantaibrunssi ovat niin houkuttelevia, että ne, jotka eivät ole brunssille tajuneet tehdä pöytävarausta etukäteen, eivät mahdu sisään.  Lähiruokaa saadaan mm. pihalla olevista viljelylaatikoista ja sieltä ovat peräisin myös annosten ja vesikannujen koristeina olevat kukat.                                                                               Voisi sanoa, että Kinuskilla on elämys silmille ja makuaistille.

Säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi – vai onko meillä yksinkertaisesti vain liikaa tavaraa? Kaikella tyhjällä tilallahan on taipumus täyttyä, enkä ole ikinä kuullut kenenkään valittavan liiasta kaappitilasta. Jokaisen muuton yhteydessä olen luvannut itselleni olla keräämättä enää tavaraa nurkkien täydeltä, kunnes seuraavassa muutossa huomaan, että taas sitä jostain on siunaantunut liikaa. Toisaalta meidän ilmastomme on sellainen, että samoja vaatteita ja jalkineita ei voi pitää ympäri vuoden. Joka vuodenaika vaatii omanlaisensa varusteet, ja jos perheessä on vaikkapa neljä henkilöä, melkoinen vuori kertyy jo ihan välttämättömistä takeista, kengistä ja saappaistakin. Lisäksi tulevat sukset, monot, luistimet ja harrastusvälineet perheen tarpeen mukaan, ja lapsiperheissä se lelumäärä, mikä nykyajan lapsia ympäröi. Vaikka olisi kuinka hyvä organisaattori ja pitäisi tavarat minimissään, säilytystilaa tarvitaan. Jos sitä on liian vähän, seurauksena on kaaos. Kaikki paikka pursuaa ta